Innovaatiojohtaminen digiajassa - Luovuus ja johtaminen

 JOHDANTO

Innovaatiojohtaminen digiajassa. Kevään 2021 opintojakso, jossa opitaan tunnistamaan yrityksen toimintaympäristön muutoksia uusien ideoiden ja innovaatioiden kehittämisen näkökulmasta. Kurssi sisältää kuusi erilaista teemaa ja itsenäistä tehtävää. 

Luovuus ja johtaminen

Tehtävässä pohditaan mm. seuraavia kysymyksiä:

·       Mitä luovuus tarkoittaa työorganisaatioissa?

·       Miten luova ja innovatiivinen toiminta eroavat toisistaan?

·       Miten luovuus voi vaikuttaa liiketoimintaan?

·       Miten jokainen voi edistää luovuutta työpaikalla?

·       Miten luovuutta voi johtaa työpaikalla?

1        Mitä luovuus tarkoittaa työorganisaatioissa?

Pentti Sydänmaanlakka (Jatkuva uudistuminen, 2009) kirjoittaa luovuudesta seuraavaa: ”Luovuus on kyky nähdä asioita uusista näkökulmista ja rakentaa niistä jotain uutta, omaperäistä ja toimivaa.”

Sydänmaanlakka ilmaisee (mt.) luovuutta kolmen i:n teorialla; ihmetellä, innostua ja innovoida.

Markkinointi- ja suunnittelutoimistoissa voisi olettaa luovuuden kukoistavan. On pakko, muuten bisnes kuolee. On keksittävä uutta ja luotava uusia markkinoita, löydettävä kohderyhmää. Se on niiden tehtävä, luovuustoimistossa. Jos tämä ei toimi, ei yritys toimi ja se lakkaa olemasta. Luova toimisto ei elä, jos ei ole luovuutta, - se on väistämätön totuus. Mutta toimiiko luovuus pakon edessä. On saatava…, on keksittävä…, meidän on pakko… Luovuus pakon saattelemana ei ole aitoa, väitän. Se on väkisin tehtyä, tai kuten useat englantilaiset sarjat, etukäteen naurettuja. Aito tilannenauru -tai tilannekomiikka on parempaa kuin ennalta sovittu, mukana nauraminen. Jos ei naurata, ei naurata…
Ei luovuuttakaan voi pakottaa, se tulee, kun on tullakseen. Luovuus on prosessi, sille tulee olla tilaus, tarve. Toki edellä mainituissa suunnittelutoimistoissa on henkilöitä, jotka ovat opiskelleet luoviksi. Heillä on visuaalista silmää, tai laajaa näkemystä jostakin alasta, tuntevat tekniikan tai alueen, jolla on oltava luova. Luovuus vaatii näin ollen myös pohjatietoa.

Usein ”normaalissa” työorganisaatiossa ei luovuus juurikaan kukoista. Tullaan aamulla ja lähdetään illalla, leimataan kellokortti mennen tullen. Tehdään se mitä on sovittu ja mitä työsopimuksessa lukee. – Näin ainakin teollisuuden ja ns. liukuhihnatyöskentelyn maailmassa. Näin on aina tehty ja tehdään nytkin. Ajattelu on pakotettu toistamaan samaa kaavaa. Koneet eivät toimi toisin, tuotteet tehdään näin, eikä muuten voi… On paljon perusteluja miksi ei tarvitse miettiä muuta tapaa tehdä tai oppia tekemään. Ei tarvitse muuttua. On helppoa olla ajattelematta. ”Siitä ei makseta”, voisi sanoa ajateltavan, kun ollaan teollisuuden palveluksessa; väännetään vain kammesta tai ajetaan/valvotaan prosessia. Luovuus on tukahdutettu.

Nykyisin on myös poikkeuksia. Teollisuus on oppinut jopa palkitsemaan työntekijän, joka on luova, innovoi uutta, kehittää prosessia, joka säästää kustannuksia ja/tai nopeuttaa tuotantoa. - Työntekijä on siis ajatellut. Uskaltanut. Ajatellut enemmän kuin työsopimuksessa on sovittu. Luovuudella on rikottu rajoja ja uskallettu olla toista mieltä, kyseenalaistettu toimivaa prosessia ja nykytapoja.

2        Miten luova ja innovatiivinen toiminta eroavat toisistaan?

Mielestäni ensin vaaditaan luovuus, sitten tulee vasta mukaan innovatiivisuus. Luovuus on ajattelua, ajatelmia, ideointia. Luovuus on uuden suunnittelua ja vaihtoehtojen punnintaa. Luovuus on aivokapasiteetin käyttöä ja tutkiskelua eri kulmista, vähän kuin Rubikin kuution[1] pyörittelyä ja ratkaisun etsintää.

Tuotteesta sanotaan ”uusi ja innovatiivinen”, tai ” tämäpä innovatiivinen tuote”. Ei sanota ” uusi ja luova” tai ”tämäpä on luova tuote”, mutta voidaan kyllä sanoa ”henkilö on luova ja innovatiivinen”, jolloin odotetaan ideaa ja tuotetta syntyvän.

Luova toiminta on laajaa ajattelua, mietintää eri vaihtoehdoista, innovatiivisuus on jo sitä ”synnyttämisen tuskaa”. Valikoidaan jyvät akanoista. Silloin on jo karsittu huonot ideat hyvistä ja keskitytään olennaisen asian ytimeen, hienosäätöön ja innovointiin.

Ihminen on laiska luonnostaan, siksi ihminen on luova. Pohjimmainen tarkoitus on aina päästä helpommalla. Keksiä uusi, nopeampi tai ainakin helpompi tapa toimia. Peruste voi olla kustannussäästö tmv., mutta ehkä laiskuus on ideoinnin moottori. Työelämässä voidaan vedota työturvallisuuteen, kilpailukykyyn tai muuhun hienoon termiin. Loppupelissä kyseessä on aina raha tai aika. Sydänmaanlakka (2009, 87) kirjoittaa että luovuus erottaa ihmisen eläimestä. Geneettisesti olemme 98-prosenttisesti kuin simpansseja, kirjoittaa Sydänmaanlakka. – Luovuutta on ihmisessä siis 2 % sadasta. Se kaksi prosenttia sisältää siis luovuuden, syvällisen oppimisen ja puhe-, kirjoitus- ym. taidot – kävelytaidon ja vähäkarvaisuuden. Olen kirjoittanut asiasta blogin aikaisemmalla innovatiivisuuteen liittyvällä kurssilla keväällä 2019. Vertasin blogissani ihmistä ja muurahaista. Sen voi lukea osoitteesta: https://blonologi.blogspot.com/2019/03/luovuus-pohdin-ihmisen-luovuutta-ja.html#more. Muurahaiseen verrattuna, ihminen on laiska, siksi ihminen on luova!

3        Miten luovuus voi vaikuttaa liiketoimintaan?

Liiketoiminnassa luovuudella haetaan kustannussäätöä, ajan säästöä tai turvallisuutta, samalla myös uusia ideoita ja toimintatapoja.
Liukuhihnatyöllä se harvoin toteutuu, mutta joskus käy, että ajatteleva liukuhihnahenkilö miettii työskentelytapaansa,… ”Voisiko asian tehdä toisin”? Ehkä toteuttaa omassa työssään, uskaltamatta puhua muille. Jos uskaltaa ja kertoo esimiehelleen, hyvässä työpaikassa sitä arvostetaan ja ajatus palkitaan. Ihmistä arvostetaan. Huonossa työpaikassa voi saada potkut, kuten vaikka Pohjois-Koreassa. Johtajan ajattelua ei saa, eikä voi kyseenalaistaa…

Hyvässä liiketoimintamallissa luovuudelle pitäisi löytää aina sijaa. Yrityksessä tulisi olla henkilö, johon ottaa yhteyttä, kun oma lamppu syttyy. - Luovuus-osasto. Joskus näkee vain punaisen postilaatikon kellokortin vieressä tai taukohuoneessa. Siinä lukee ”ideat ja toiveet, ruusut ja risut”. Kaikki samaan laatikkoon. - Se ei paljon motivoi, vähän kuin roskakori… Isoissa tuotantolaitoksissa on sitten tuotekehitystä, jopa omia osastoja. Uskaltaako sinne kertoa ajatuksia, - leimaavatko kilpailijaksi tai hulluksi. Miten työntekijä voisi muka innovoida jotain mitä ei työkseen tekevät tuotekehittelijät keksi tai osaa. Nämä on asioita, joita vain kynnystä madaltamalla voidaan murtaa. On uskallettava puhua ja esittää. Tällöin ensiaskel on työnantajan velvollisuus. Näyttää mallia, miten työpaikalla toimitaan. Miten liiketoimintaa kehitetään.

4        Miten jokainen voi edistää luovuutta työpaikalla?

Luovuus on tanssia, jossa otetaan vuoroaskeleita. Ensiaskeleen ottaa työnantaja. Osoittaa esimerkillään ja toiveellaan ihmisiä luovuuteen. On kannustava; motivoi ja palkitsee. Tällöin luovuus saa siivet, silloin ihmiset uskaltavat olla luovia.
Pienet lapset ovat luovia, he uskaltavat, he kokeilevat. Toki omien osaamisrajoitteittensa puitteissa. Pienessä lapsessa luovuuden helposti näkee, pientä lasta ei ole vielä kielloilla ja rajoitteilla uuvutettu. Lapsi uskaltaa kokeilla, testata ja kysymyksillä kyseenalaistaa. Koulun alkaessa, 7-vuotiaana on jo niin paljon kieltoja sekä rajoitteita, että suuri luomisen tuska on jo menetetty. Pojat pitävät sinisiä takkeja ja tytöt punaisia.

Työpaikan työntekijän tulee kokea, että hänen näkemyksensä ja ideansa on arvokas. -Ja vaikka ajatus olisi keskeneräinen, joka vaatii panostusta ja mietintää, se tulisi silti uskaltaa kertoa. Luovuuteen tulee kannustaa ja motivoida. Aivan samoin, kun kehutaan pientä lasta onnistumisestaan. Potalla käynnistä. Positiivinen ilmapiiri valjastaa luovuuteen. Eli kääntäen; luovuuden voi helposti tukahduttaa negatiivisella ilmapiirillä.

Työpaikan viihtyvyydellä voi lisätä luovuutta. Viihtyisyys lisää alitajuntaista mielihyvää ja luo positiivista virettä. Vapaasti suomentaen lainaan Trendreports-sivustolta vinkkejä luovuuden lisäämiseen työyhteisössä:

1. Ympyröi toimisto iloisilla väreillä ja kuvilla.
2. Ideoi oikea tapa (älä tukahduta ideavirtaa kritiikillä).
3. Kannusta vuorovaikutukseen ja keskusteluun.
4. Salli työntekijöiden pelaaminen ja leikkiminen, siis lepohetki.
5. Sekoita työyhteisöjä, arvosta monimuotoisuutta.

 Nopeasti silmäillessä näistä viidestä nostosta tulee jälleen mieleen pienet lapset. Värejä, pelejä, elämän riemua ja erilaista tekemistä. Mukava ja turvallinen olo, hyvä ja iloinen mieli. Vilpitön halu kokeilla. - Se on luovuuden lähde.

5        Miten luovuutta voi johtaa työpaikalla?

Money talks. Hyvästä ideasta kannattaa palkita, sillä se motivoi lisäideointiin ja naapurikateuteen, -hyvällä tavalla, eli ideoinnista tulee keskinäistä kilpailua. Kehitetään ja parannellaan porukalla, ryhmässä. Se lisää työyhteisön yhteishenkeäkin, ehkä.

Meissä kaikissa asuu luovuus. Se tulee esiin eri tavoin, eri ajoin ja erilaisin näkemyksin. Se on juuri sitä rikkautta, mitä moninaisuudella voidaan kannustaa. Työpaikalla eri ikäiset, eri näköiset (lue = näkökantaiset ajattelut) ja eri sukupuoliset mielipiteet ruokkivat luovuutta. Eri ikäiset tuovat näkemyksiään omista kokemuksista ja havainnoista, kuinka ovat elämää eläneet ja nähneet. Näkökannat tuovat laajuutta ja perspektiiviä, vaikka mm. lapsuuden kotikasvatuksen kautta. Sukupuolet lisäävät tietysti sitten nais-, mies- tai muun sukupuolisia näkemyksiä ja katsantoja.

Luovuus on myös uudistumista. Pentti Sydänmaanlakka (2009, 89) kirjoittaa, että uudistuminen tarkoittaa oppimista, kasvamista, kehittymistä ja muutosta. Sydänmaanlakka jatkaa; ”Uudistuminen edellyttää myös paljon luovuutta ja innovatiivisuutta”.

Sydänmaanlakka kirjoittaa (mt., 96), että luovuus vaatii aina riittävän asiantuntemuksen ja se vaatii paljon työtä. Luova henkilö on aina tietyn alueen asiantuntija. Tässä väitteessä olen osittain eri mieltä ja toivottavasti myös Sydänmaanlakka kumoaa sen jossakin vaiheessa ko. kirjaa. Sillä ns. ”ahaa-elämys” voi olla yksinkertainen ratkaisu ulkopuolisen silmin nähtynä. Täysin asiaa tuntemattoman ja osaamattoman oivallus. Se on luovuutta aidoimmillaan.
Ihmisen perusheikkoutena on omille tavoille sokeutuminen. Tehdään, miten on totuttu, opittu ja ohjeistettu. Tästä hyvänä esimerkkinä on yritysten hallitukset. Niihin palkataan usein ulkopuolisia jäseniä, jotka eivät puutu arkipäiväiseen työntekoon yrityksessä. Eivät tiedä totuttuja tapoja ja malleja. Ulkopuolinen näkemys kyseenalaistaa asioita ja toimintatapoja. Ulkopuolinen näkemys ja tietämättömyys tuo esiin omia, uusia näkökantojaan, luovasti johtaen.

LÄHTEET

Blogini, monologini. Oma blogisivusto. Saatavissa: https://blonologi.blogspot.com/2019/03/luovuus-pohdin-ihmisen-luovuutta-ja.html#more. [viitattu 11.1.2021].

Sydänmaanlakka, P. 2009. Jatkuva uudistuminen. Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen. Talentum.

Trendreports. WWW-sivusto. 5 Ways to Boost Creativity in the Workplace (5 tapaa lisätä luovuutta työpaikalla). Saatavissa: https://www.trendreports.com/article/boost-creativity-in-the-workplace [viitattu 11.1.2021] 

Wikipedia. Rubikin kuutio. WWW-yleistietosivusto. Saatavissa: Rubikin kuutio.[viitattu: 11.1.2021].  

---

[1] Rubikin kuution keksi unkarilainen arkkitehti Ernő Rubik vuonna 1974. Hän ei keksinyt kuutiota leluksi vaan malliksi, jonka avulla havainnollistaa kolmiulotteista geometriaa.  (Wikipedia).

JOHTAMINEN DIGITALOUDESSA 2019* Espoon 6Aika

Johtaminen digitaloudessa 2019

Aivoituksia otsikon aiheeseen ja ennakkotehtävään.
Käsittelyssä Espoon kaupungin avoimen kehittämisen politiikka. Lainauksena ja tehtävän aiheena Espoon kaupungin  6Aika-projektin tuotos: Avoimen osallisuuden käsikirja, 2018.
Linkki julkaisuun:  https://issuu.com/espoonkaupunki/docs/avoimen_osallisuuden_kasikirja_2903

Lainauksia tavoitteista: "Avoimella osallisuudella ja mallin järjestelmällisellä ylläpitämisellä tavoitellaan ensisijaisesti: * palvelukonseptien yhteiskehittämistä * palveluiden uudelleenmuottoilua * palveluiden saavutettavuuden ja käytettävyyden paranemista * uusien liiketoimintamahdollisuuksien syntymistä * yritysten ja kolmannen sektorin toteuttamia palveluita."Vaatimukset: " Avoin osallisuus vaatii resursseja toteutuakseen. Tavoitetilassa palvelut on organisoitu niin, että avoin osallisuus on osa päivittäistä operatiivista toimintaa" ja "Tämä vaatii ajattelutavan muutosta suuntaan, jossa osallisuutta ei nähdä erillisenä työtehtävänä, vaan oleellisena osana palvelutuotantoa. Uudella tavalla tekemisen ja siitä oppimisen kautta myös ajattelu muuttuu."Hyödyt: "Pitkällä aikavälillä avoimen osallisuuden toiminta lisää kaupunkilaisten elinvoimaa ja hyvinvointia sekä tuo uusia innovaatioita. Avoin osallisuus vähentää siten kaupinkien palvelutuottajien taakkaa.""Avoimen osallisuuden ehtona on, että on olemassa sellaista toimintaa tai kehittämistä, johon voi osallistua ja jossa on osallistujia."

**
Jätän lukijan harmiksi esipuheen ja johdannon julkaisemisen yllä olevaan. (kts. linkki!) Vastaan seuraavassa vain annettuihin kysymyksiin, joilla tuon esiin mielipiteeni avoimen kaupunkipolitiikan näkemyksistä.

Kysymys 1 vastaus:
Olen melko pitkälti samaa mieltä. Maailma on muuttunut jatkuvan kehityksen, ihmisten yhteiskuntavalveutumisen ja lisääntyvän vapaa-ajan myötä. Tämä lisää kiinnostusta kodin ulkopuolisiin asioihin. Turvallisen kotiympäristön kehittäminen kuuluu nykyisin meille kaikille.
Tätä kehitystä on vauhdittanut digitalistuminen, jonka myötä kaikki yhteisöllisyys ja vastavuoroinen keskustelu on ylipäätään mahdollista, edullista ja nopeaa.

Kysymys 2 vastaus:
On murroksen aika. Viranomaiset ovat tottuneet tekemään kuten ennenkin, osin laki vaatii ja tehtävät edellyttävät.
Kuitenkin nyt on aika siirtyä harmaasta virkamiesmaailmasta avoimeen värikkääseen yhteiskuntaan. Vanhoja rasitteita on murrettava, moni asia on tullut tarpeettomaksi. On sitten kyse tarpeesta tai tarpeen tyydyttäjästä. Eläköityminen vähentää ja keventää hallintoa, mutta hitaasti. Ongelmat ovat Kouvolassa nyt "tilanne päällä" -vaiheessa. Kaupunki tekee tappiota ja äyrin korotuksella uhkaillaan.
Ihmisten mielenkiinto omaan kotiseutuun on lisääntynyt. Ollaan kotiseuturakkaita. Yhteiskunta on muuttunut. Suomalainen luonne on eurooppalaistunut ja osaa vaatia, noustaan jopa barrikaadeille.
- Enää ei odoteta sosialistisesti että `jos meille annetaan´ tai vähätellään olemassa oloa ´eihän me nyt mitään tarvita´. Tämä on vanhaa, sodan jälkeisen Suomen rakentajien muokkaamaa mielikuvaa ja ajattelua. Silloin piti säästää ja uurastaa yhteisen hyvän eteen. Uhrautua.

Nyt pitää kuulla ja kuunnella kaupunkilaisia, sieltä se kehitys tulee. "Mitä tarvitaan? Mitä haluatte? Miten haluaisitte?" Tuodaan selväksi että jokainen meistä on tärkeä ja jokaisen mielipiteellä on vaikutusta. Tällä me kehitämme yhteistä kaupunkia kohti tulevaa. Ei pidä odottaa valmiiksi katettua pöytää. Kyllä kaupunkilaiset haluavat talkoilla ja uurastaa, kun tietävät että siitä on hyötyä itselle, perheelle ja yhteisölle.
Suuri ongelma on tällähetkellä talouden tasapainottaminen, ei pelkästään Kouvolassa vaan läpi Suomen. Valtion sote-uudistussähläys on tuonut lisäkustannuksia ja siirtänyt niitä valtiolta kuntiin. Päättämättymyydellä ja tietämättömyydellä tulevaan on luotu tarpeettomia kuluja ja pitkäaikaisia rasitteita, jotka nyt osoittautuvat tarpeettomiksi. Kun kyse on esim. palkkauksista tai tehtävämuutoksista ym. on aina kaikki hidasta, aikaa ja resursseja vieviä, kallista.

Kysymys 3 vastaus: 
Digitaalinen toimintaympäristö ja asioiden ´vienti internettiin´ mahdollistaa nopean vastavuoroisen vuoropuhelun espoolaisten ja kaupunkikehityksen ja -hallinnon kanssa. Ei pelkästään Espoossa vaan kaikkialla malli on toimiva. Mainitsin yllä sosialistisesta ajattelusta, jossa odotetaan "jos vaikka annettaisiin"...
-Enää ei odoteta, jos kotitiellä on monttu, nyt voidaan ilmoittaa suoraan kaupungin infokanaviin ja ´hups´ monttu on korjattu hetikohta tai välittömästi. Ei sitä monttua kaupungin teknisestä toimistosta nähdä ja jos asiasta ei reklamoi, monttu on ja pysyy. Helppo esimerkki, mutta selkeä ja toimii lähes kaikissa pienissä ongelmissa mitä lähiympäristössä havaitaan.
Digitaalisesti yhteisten päätösten kollegtiivisuus korostuu. Tehdään kuten enemmistö haluaa.
Ehkä tulevaisuuden kaupunginjohtaja, -valtuusto ym. ovat robotteja.
**
Nykyisinkin vielä kaupunginjohtaja on valinta, joka perustuu poliittiseen, sosiaaliseen tai muuhun kollegtiiviseen päätökseen. No, nyt naiskaupunginjohtaja-buumi on käynnissä, joten ehkä myös ulkonäölliseen päätökseen...  En mieti tai ota kantaa kaupunginjohtajien koulutukseen tai osaamiseen, vain valintaa.
Antaako nämä kriteerit riittävät eväät ja elementit kaupungin kehittämiselle. Ei! Kaupunkilaisia tulee kuulla. Kaupunkilaiset ovat kaupunki.

Kysymys 4 vastaus:
Kouvolan kaupunki on strategioinut PM2030 mallia, jossa mm. aloitteellisuutta ja päätöksen tekoa annetaan kuntalaisille. Itse kuulun Kouvolan kaupungin alueelliseen kehittämistoimikuntaan, jossa yksi tehtävä on olla linkki asukkaiden, yrittäjien, seurojen, yhdistysten ja päättäjien välillä. Verkostua.
On useita esimerkkejä jo lyhyen aikajänteen osalta, kuinka ns. avoindata on mahdollistanut kaupunkikehitystä myös yrityksissä. Uutta ideaa ja innovaatiota on syntynyt niistä tiedoista ja datahistoriasta mitä kaupunki julkaisee nykyisin avoimesti. Niiden myötä syntyy apuvälineitä, kännykkäsovelluksia, uusia yrityksiä. Siis yhteinen kaupunki kehittyy. Data, jota aikanaan mustasukkaisesti vahdittiin ja suojeltiin, on todettu kallisarvoiseksi tietolähteeksi ja sitä osataan hyödyntää. Esim. realiaikaiset bussisovellukset helpottavat matkustajia, kaupunkikartat tai suunnitelmat tuovat ja antavat lisäinfoa rakentajille, rakennusliikkeille, muuttajille, lähiasukkaille...
**
Tätä kirjoittaessa sain juuri sähköpostiini Helsingin kaupungin avoindata-tiedon (https://visiittori.fi/helsinki). Uusimmat tilastot matkailijoista ja majoittujista. Äärettömän hyvää dataa kun suunnitellaan tapahtumia tai mietitään kapasitettia. Enää laskelmat eivät tarvitse perustua mutu-tietoon.